Mitä normaalit ihmiset ajattelevat? Havahduin miettimään tuota erikoista asiaa, koska ajatukseni ovat jopa minulle liian outoja. Yhtäkkin kasvoilleni nousi leveä hymy ajatuksesta, että voisin kuolla. Haluan pois täältä. Joo, ajatusmaailmani ei vain muutu, vaikka kuka sanoisi mitä. Vaikka välillä menisikin vähän paremmin, ennemmin tai myöhemmin naksahtaa taas ja vaivun samaan mulle turvalliseen olotilaan. Pakenen maailmalta ja tämä tuntuu oikealta. Kunpa nyt voisin lähteä kokonaan pois.

Tunnilla oli vähän tylsää, ajatukset laukkas vähän lujaa. Sitten yhtäkkiä muistin, että penaalissani on se mun viiltelyveitsi. En mä koskaan julkisesti viiltele, tänään otin muiden huomaamatta pienen veitsen penaalistani ja viilsin pulpetin alla syvän naarmun käteeni. Luulin ettei edes verta tulisi kun ei se nyt niin paljon sattunut. Jätin käteni rauhaan ja jatkoin oppitunnin seuraamista. Vähän ajan päästä huomasin veritahran paidassani ja katsahdin käteeni mikä oli melkein puoliksi veren peitossa. Huups. Noh, paita joutaa ainakin pesuun kun ei paperia ollut lähettyvillä...

Joo ja tämä kaikki alkoi taas siitä kun jonkun randomin kanssa puhuin välkällä ja puheeksi tuli kaverit. Ohimennen sanoin vaan, että mulla meni välit poikki mun entisen ystävän kanssa kun hän kysyi mun kavereista, mikä sai mut taas ajattelemaan S:a. En mä vaan pysty unohtamaan häntä vaikka hänelle en enää merkitsekään mitään.

Hmm, junan alle, yliannostus unilääkkeitä+ alkoholia, auton alle, sillalta hyppääminen, haulikolla päähän (löytyy muuten varastosta. lol. Äidin poikkis harrastaa metsästystä.)... Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. It's all the same all the time... Ei asiat muutu paremmaksi vaikka sitä kuinka toivoisi. Jotkut voivat nousta ylös tästä paskasta, jotkut ei.

Se siitä viiltelyn lopettamisesta. Vaikka kuinka monta viiltoa (taas) käsivarren toisella puolella ja vatsassa ja jaloissa. Aaaaa, mun pää hajoaa. En kestä. Huomenna lintsaan koulusta (ts. valokuvauksesta) niin kuin suunnittelinkin, pitäs vaan keksiä missä viettäisin noin 6 tuntia. Viimeiset kolme olen varmaan kirjastolla, mutta mitäs ne ekat kolme. Ja huomiseks luvattiin taas jotain 0 astetta. Huoh.

Toivottavasti lukijoillani menee paremmin. <3 Pysykää vahvoina munkin puolesta kun en siihen itse pysty.