Mulla ei ole oikein motivaatiota pitää blogia yllä. Noh, paasto onnistui kuin onnistuikin, kaksi kokonaista päivää. Heh. Sen jälkeen söin mahdollisimman terveellisesti vähin kalorein, sitten söin vain salaatteja jonka seurauksena suuri ahmimiskohtaus, joka kesti turhankin kauan. En vain pysty lopettamaan kun olen päässyt ruoan makuun. Nyt olen tainnut saada itsekurini takaisin. Mietin kuitenkin, että onko tässä mitään järkeä? Kiduttaa ensin pienillä kalorimäärillä jonkin aikaa. Mutta keho ei kuitenkaan pysy perässä vaan huutaa ruokaa minkä seurauksena juurikin tuo ahmiminen. Yritän tässä pari viikkoa syödä laihduttajalle normaalia kalorimääriä, eli 1200-1600 kaloria päivässä ja käydä noin kolme kertaa viikossa salilla. Mun ihokin on mennyt ihan huonoksi, hirveän kuiva ja epäpuhdas vaikka käytänkin kaikenlaisia kasvohoitotuotteita. Pakko kokeilla edes tuota terveellistä elämäntyyliä vaikka se on mulle vaikeaa.

Ja miks musta tuntuu aina, että olen kaikista rumin, huonoin ja lihavin. Aina. Viime jaksossa terveystiedon tunnilla jotkut laskivat oman bmi:n ja mun pari mun lähellä istuvaa tyttöä sanoi niiden bmi:t ääneen. Kahdella niistä oli muakin suurempi indeksi, vaikka musta ne on aivan mielettömän kauniita ja varmasti mua laihempia. Mä en tajua. Näenkö mä itteni vain läskinä ja rumana vai mikä on??


Niinhän se menee. Olet mitä syöt. Joo-o mie haluan syödä laihan ihmisen.
Masentaa kun kaikki ana-foorumilaiset ovat kaikki niin kauniita ja laihoja. Niillä on mieletön itsekuri jonka seurauksena he ovat laihoja ja kauniita. Mulla ei ole itsekuria ja olen läski ja ruma. Kidutan itseäni katsomalla heidän irc-galleria kuvia, tänään näin siellä varmaan kauneimman ihmisen minkä olen vähään aikaan nähnyt (nick Eyeless), vaikka kaikkihan siellä on aivan älyttömän laihoja ja kauniita. :) Ehkä joskus minäkin. So not gonna happen. Paino vain jojoilee ylös alas. Viikko sitten oli oikeasti 59 ja jotain, mikä oli mun alin paino varmaan neljään vuoteen! Mutta ei, mähän feilasin taas. Nyt painan taas lihavat 62 kiloa, ehkä 61 ja jotain. Vaaka vähän sekoili aamulla. Mutta onneksi herkkulakko alkoi nyt. Tavoitteena pysyä siinä ainakin jouluun saakka.

En ole vieläkään puheväleissä S:n kanssa. Surettaa ja masentaa edelleen. Pitää vain jatkaa jankuttamista itselleni, että minähän EN tarvitse ketään, EIKÄ kukaan välitä musta, niin ehkä se menee mulle joskus perille! En vain jaksaisi välittää mistään. Ai niin, perjantaina valokuvaus! Shit! En halua en halua EN HALUA! En voi tulla silloin kouluun, en varmaan tuliskaan ellei silloin olis uskontopäivä (joo, koko päivä uskontoa hirveen maikan kans, olen ortodoksi moro.), ja jos ei sillon ole paikalla, joutuu opiskelemaan päivän uskontoa jonakin toisena päivänä. Se ois kuiteki liian sekavaa kun pitäs sopia siitä erikseen. Huoh... En halua ikuistaa läskiä vartaloani muiden laihojen joukossa. Hävettää ajatuskin siitä.

Tänään on jotenkin ihmeellisen hyvä fiilis kuitenkin (heh, joo vaikka masentaakin). Vaikka kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin, sain edes jotain tehtyä. Olin tunnin salilla ja pyöräilin paljon. Ulkona oli kiva sääkin. :) Olisi niin paljon helpompaa olla ilman ihmisiä. Kesäloman aikana en ollut ahdistunut, kun sosiaalisia tilanteita ei ollut. Nyt taas ahdistaa koulussa jatkuvasti. Olen monta kertaa harkinnut lintsaavani jonkun tunnin tai koko päivän, mutta en voi enää lintsata niinkuin ysi luokalla tein. Olen sitten ihan pihalla kaikesta. :D

Heh. Just. 31 lukijaa. Ja niistä oikeasti lukee mun blogia... pari? Jos sitäkään. Noh, en valita en. Edelleen ihmettelen niitä harvojakin ihmisiä jotka niin tekee.
Mutta jättäkää vain jotain kommenttia perään jos joku muka oikeasti lukee mun harvoja päivityksiä. Tulee heti vähän parempi fiilis kun näkee uuden kommentin. <3