Exhausted me

Ei oikein huvita mikään nykyään. Koulussa oleminen ahdistaa, kotona oloilu on tylsää, ulkona joko sataa tai on harmaa ja synkkä sää joten ei sinnekään, eikä kouluhommatkaan jaksa innostaa. Ei ole kavereita joille puhua, en tykkää tästä yhtään. Ainoa mikä huvittaa on syöminen. Tämä kai on sitä lohtusyömistä. Että minä VIHAAN tätä. Vaikka eihän se tuota muuta kuin mielipahaa jälkeenpäin. Joten miksi niin kuitenkin teen? En tiedä. Ei se edes maistu niin hyvältä jos ollenkaan. Ei ole motivaatiota mihinkään. Paino näyttää paastopäivän jälkeen 61,6 kg, ennen ahmimispäivää (pe) se oli 61,2. Ei tämä laske koskaan. :( Tänäänkin ruokaa on mennyt kurkusta alas suunnilleen peruskulutukseni verran!! (eli about 2000!! kaloria vaikkakin kaikki terveellistä vaan ei niin terveellisissä määrissä.) Liikuntana tuntï kuntosalilla ja tunti pyöräilyä. Ei paha.

Haluan jotain motivaatiota mun läskien tuhoon. Kunpa olis joku tsemppikaveri jolle puhua kun on sortumillaan. Joka kannustaisi liikkumaan enemmän ja syömään vähemmän. Mutta kun ei ole niin ei ole. Täytyy selvitä omin päin.

Aina kun tuntuu pahalta, alkaa ahdistamaan hirmuisesti ja itsemurha-ajatukset mielessä, yritän piristää itseäni luomalla sellaisia mielkuvia, että tämä kaikki muuttuu viel paremmaksi. Voi kunpa pystyisin uskomaan tuohon. Asiat ei vaan muutu. Tekis mieli viiltää käteen 'help' niin että joku huomaisi, ettei mulla ole kaikki okei. Mutta noin säälittävä en kuitenkaan ole, vaikka viiltelyä "harrastankin" ajoittain. Tällaisia ajatuksia mulla nyt kuitenkin.

Äh, mitä järkeä käydä edes koulussa kun mikään ei jää tunneilta muistiin kuitenkaan. Ja koeviikkokin lähestyy taas. Ruokaakin tekee TAAS mieli. Mun pää räjähtää kaikista mun ajatuksista!!! :( Ei vaan jaksa. PISTE.