What to eat and what not to eat?

Ohhoh, meneepä aika nopeasti. En ole kirjoitellut blogiini mitään melkein kuukauteen. Ei ole ollut oikeastaan mitään uutta ja järin mullistavaa tapahtunut, mitään kirjoittamisen arvoista. Paino jojoilee suuntaan ja toiseen. Pahinpina päivinä vaaka huutaa jopa 65 kiloa (joo, ahmimispäivän jälkeen ja nesteitä kehossa..), alimillaan on nyt, eli ~61 kg, välillä näyttää jopa vähän alle kuuskytyhen kilon. Ihana olo näin ei turvonneena. En halua enää koskaan ahmia uudestaan. Koska jos sorrun taas ahmimaan, mulla kestää kauan ennen kuin saan kontrollini taas takaisin ja sitten on turhauttavaa kiduttaa kokonaista viikkoa syömällä pelkkiä vihanneksia ja hedelmiä, että pääsee edes samaan painoon kuin ennen ahmimista. Huoh, todella turhauttavaa. :( Mitäöhän pitäis syödä, että paino laskisi nopeesti, kun vaikka söisinkin pelkästään kasviksia, paino laskee silti vain siihen ennen ahmimista olevaan painoon. Tuntuu, etten koskaan pääse alle 60 kilon. Osaako kukaan auttaa? En haluaisi oikein taas syödä järjettömän pieniä kalorimääriä, ettei ruoansulatukseni menisi sekaisin ja pysyisin keskittymään koulussa. Ääh, haluan painon alas!
Tänään oli terveydentarkastus. :/ Huoh, olisi vaikka voinut jättää väliin, kun ei kerta pakollinen ole, mutta meninpä silti. Kaikkea turhaa juteltiin, jouduin mielialakyselylomakkeen täyttämään ja olin ihan että WTF?! kun näin kyseisen lappusen. Suurin osa kysymyksistä oli masennustestistä otettuja, jonka olen siis netissä aikaisemmin tehnyt ja saanut siitä aika huikeat pisteet (severe depression, eli oiskohan vakava masennus suomeksi). Naurahdin melkein ääneen kyselyä tehdessäni, sillä mun olisi oikeasti tehnyt mieli vetästä kaikkiin kysymyksiin viitos kohtaan rasti (1 siis vaihtoehdoista "paras", 5 "huonoin"), pistin sitten vain kahteen kohtaan kolmoseen rastin ja kaikkiin muihin ykkösen ja kakkosen. Ja niidenkin perusteella hymynaama (terkkari) selitteli mulle, että olisin muka vähän masentunut/alakuloinen. Sitten vain selittelin sille päin naamaa, että tämä olotilani on vain väliaikaista ja menee ohi, ja olen muuten positiivinen, eikä mulla ole itsetuhoisia ajatuksia pälä pälä. Ihmettelin oikein, että kuka se tollasta oikeen puhuu itsestään, kunnes tajusinkin, että sehän olenkin minä! Nuo ajatukset kun tosiaankin ovat AIVAN päinvastaisia kuin mitä todellisuudessa tunnen. Huhhuh. Mutta apua en siis tarvitse mihinkään niin turhaan kuin masennukseen, sillä olen huomannut, ettei puhuminen oikeasti helpota oloani, kuin vain väliaikaisesti.

Puntarilla käymise olisin halunnut mielummin jättää väliin... Terkkari otti painon ylös ja mentiin katsomaan koneelta painokäyrääni, joka todellakin ailahteli suuntaan ja toiseen koko kouluikäni ajan! Kuin vuoristorataa koko elämäni tämän hiton painon kanssa! Viime vuodesta olin siis laihtunut 7 kiloa! Huhhuh. En voi edes kuvitella, että painoin joskus 68 kiloa!! :o Pituutta ei tullut kuin sentti lisää, enkä taida enää tästä kasvaa. Terkkari myös yritti antaa mulle masennukseen liittyvän lappusen, missä olis tietoa mahdollisista hoitomuodoista ja mistä sitä tukea saa jne jne, mutta selitin hymy kasvoillani, että meille on jo kys. lappunen annettu, enkä sellaista edes tarvitse. Tällaista siis tämä päivä. Ai niin, terkkari kysyi myös miten suhtaudun nykyiseen painooni. Olenko siis mielestäni hoikka, normaali vai lihava? Mietin tässä hetken. Halusin vastata, että tunnen itseni lihavaksi läskiksi, mutta vastasin loppujen lopuksi, että olen kait hieman muita isompi normaalipainoinen. Sanoi myös, ettei mun tarvitse enää tästä laihduttaa, kun olen jo nyt hoikka. JUST JOO!! Aion todellakin laihduttaa tästä ja vielä reilusti. Vähintään kymmenen kiloa pois vielä. Enemmänkin saisi mennä. Muttei ole mitään kiirettä sen kanssa, kunhan suunta on oikea. Kyllä mä vielä sen mun tavoitteeni joskus saavutan.

Huomenna lähden mökille. Äh, siellä ei pysty oikein itse vaikuttamaan ruokaan, koitan valita parhaimmat (=vähäkalorisimmat ja terveellisimmät) vaihtoehdot. :D Ja ahdistaa jo NYT kesätyöt. Kun tänä vuonna oikeasti haluaisin saada kesätyön, niin halusin kyllä viimekin vuonna mutta kun ne hiton kaupunkin asettamat ikärajat. Nyt kun olen kesään mennessä 17, niin ehkä jopa pääsenkin jonnekin. Olen tässä jo pitkän aikaa kerännyt rahaa johonkin minulle tärkeään ja rakkaaseen asiaan. Nimittäin Japanin matkaa varten. Olen jo ikuisuuden verran (~3 vuotta) haaveillut sinne pääsystä, mutta kun ei ole rahaa niin ei ole. Nyt olen pitkän ajan sisällä saanut haalittua kokoon suunnilleen tonnin, mutta sehän ei riitä edes meno ja paluu lentolippuihinkaan. Pakko siis päästä kesätöihin. ^^ Japanin kielen kurssikin alkoi tässä jaksossa. Vihdoinkin! Opettajakin (japanilainen) on oikein mukava, että oppiminen tuntuu kiinnostavammalta kuin kotona lukiessa tylsähköä oppikirjaa. Heh.
Kaunis japani. Ehkä jonain päivänä vielä...

Mutta joo, taas hirmuisen pitkä teksti. Koittakaa kaikki rakkaat (olemattomat) lukijat pärjäillä. <3 Minäkin yritän. :)