läskisolut senkun suurenee

Miksei kukaan huomaa mun pahaa oloani? Kukaan ei varmaan välitä, mutta luulin edes äidin välittävän hiukan. Kukaan ei kysy miten mulla menee. Ketään ei kiinnosta. Vanhat kaverit ovat löytäneet mulle korvikkeen.

Ei mulla oikeasti mene aina huonosti. Ihan ok päiviäkin on. Nyt joulun jälkeen (joo, ja nythän on jo melkein tammikuun puoliväli) mun syömiset on riistäytyneet pahasti käsistä. Mä en osaa enää kontrolloida itseäni! Aamulla saatan syödä hyvin, eli suht. vähän ja terveellisesti, mutta useinmiten illalla syön suunnilleen neljän ihmisen edestä ruokaa. Mua pelottaa, että mä sairastun vielä bediin. Jos en ole jo... Ja on sitten päiviä kun paastoan/syön vain vihanneksia tai hedelmiä. Mutta en osaa syödä normaalin laihduttajan tavoin. Ja olen lihonnut hirveästi. En ole uskaltanut nousta vaa'allekaan noin kahteen viikkoon. Mutta "joulu"kilot kyllä näkyy, posket pullottavat, lantio sen kun levenee, farkut menevät juuri ja juuri kiinni. Voi luoja, ja joka päivä mun tavoite hiipuu yhä kauemmas. Mä vain lihon ja lopetan välittämästä kaikesta. Koulu hommat ei kiinnosta, laihduttaminen ei kiinnosta, voisi edes syöminen olla kiinnostamatta!


Miten mä myös inhoan asua kotona! Äiti valittaa aina kaikesta. "*****, oletpa sinä lihonnut tämän parin viikon sisällä." "Mikset menisi salille polttamaan kilojasi?" jne jne. Ihan niin kuin en itse näe mun läskejäni! Kiitos vain kun muistutit!! Ja tänään mun piti värjätä hiukset, ja satuin siitä sanomaan äidilleni. Siihen hän tokaisi, että värjää vasta huomenna kun tulet salilta. En saa edes hiuksiani pestä milloin mua huvittaa! Äiti kun pesee itse hiuksensa varmaan kaks kertaa päivässä ja luulee mun suostuvan samaan. Mä en tajua miksi hänen pitää säästää jokaikistä senttiä, kun vesimaksut ei mene edes hänen omasta lompakostaan! AAAAARRGHHHH, hitto ku vituttaa! Miksen mä voi tehdä mitään oikein. :(

Voi kun olisi ihanaa herätä aamulla laihana. Toinen mieluinen vaihtoehto olisi olla heräämättä ollenkaan.