I'm back

En tiedä onko blogillani enää lukijoita oikeesti jälellä, sillä edellisestä postauksesta on vierähtänyt reilu puoli vuotta. :O Luin läpi mun ed. merkinnän, monikaan asia ei ole muuttunut tuosta ajasta. Olen monesti tullut katsomaan onko joku kommentoinut blogiini, mutta en saanut kuitenkaan postausta tehdyksi. Haluan nyt kuitenkin purkaa ajatuksiani jonnekin ja muistin omaavani blogin. :P

Hmm, aloitetaan nyt vaikka painosta.. Se vaihtelee usein, kesäloman alussa se oli lähellä kuuttakytneljää, jolloin päätin lopettaa mässäilyn. Kolme päivää sitten se oli jo tosi lähellä kuuttakymppii (olikohan 60,3 kg) ja lupasin itselleni etten ahmi ainakaan ennen kuin alitan tuon 60 kilon rajan. Noh, en tietenkään pysynyt lupauksessani, mm. tänään olen syönyt suunnilleen koko ajan jotain pientä. Mutta nykyään en enää ahmi (!), mikä on minulle todella suurta! Syön kyllä paljon kun sille päälle satun, mutta "mässäilyni" koostuu hedelmistä, vihanneksista, marjoista ja ruisleivästä, hapankorpuista tms. Vaikka tuleehan niistäkin melkoinen ähky...

Loman alkaessa tyydyin jo ajatukseen siitä, että vietän koko loman taas dataillen (vähän niin kuin edell. kesä...), mutta mutta! Pääsin kun pääsinkin kesätöihin, tosin varmasti vain venäjän kielen osaamisen takia. Mutta tuntipalkaa on ihan kohtuullinen mulle (6,5€/h), enhän ole ennen ollut kesätöissä ja mikä tärkeintä, saan olla tekemisissä IHMISTEN kanssa. :D Haha. Oon siis torimyyjänä. Saa kivasti rusketusta kanssa. Koko loma meneekin sitten työn merkeissä, 8 h päivässä, 5 päivää viikossa. Mutta en valita, tykkään työstäni. ^^

Vituttaa HIEMAN kun menin taas lievästi feilaamaan todella onnistuneen laihdutusputkeni tänään ja hieman eilenkin (söin ILLALLA paljon mustikoita vaikka en yleensä illalla syö). Koin toimivaksi marja-hedelmä-vihannes ruokavalion, mitä noudatin arkipäivisin lomalla. Aamulla syön siis usein marjoja tai muutaman hedelmän kahvin kanssa, töissä marjoja tai ei mitään ja illalla vähän mitä huvittaa eli salaattia ja marjoja esimerkiksi, välillä jotain papuja kanssa. Ja paljon vettä. Olo on myös tuon aikaan tosi hyvä, sellanen energinen ja pirteä. :)

Voi huoh miun kanssa, menin sitten ihastumaan työ"kaveriini" (se on varmaan joku kakskymppinen). Se on aivan tajuttoman mukava, hymyilee ihanan jatkuvasti, muutenkin niin kivaa jutella sen kanssa töissä, mutta tajuunhan mie ettei kukaan voi tykätä musta. Olotila on myös vaihdellut masentuneesta, pirteään ja surullisesta alakuloiseen ja taas toisinpäin. Haha. Joo, mutta oikeesti, koko ensimmäisen lukio vuoden aikana, mulla oli vaan yks tyyppi luokalta jonka kanssa puhuin välillä kouluasioista. Toisin sanoen vietin koko vuoden yksin. Surettaa toisinaan tosi paljon tämä yksinäisyys, kun kaikilla muilla on edes joku. :( Luulin, että pakkohan tän on muuttua, kyl mä löydän vielä kaverin joka välittää jne jne, mutta ei. Kyllä mä tiedän miksei ihmiset haluu tutustuu minuun, puhua mun kanssa, en mäkään välttämättä haluis, jos olisin joku muu. Mutta joo, nyt kun aurinko paistaa lähes päivittäin, olokin on astetta iloisempi kuin synkkään talvi-aikaan, vaikka olenkin suuren osan ajasta yksin. Ei sitten kun en kenellekään kelpaa. :)

Nyt kuitenkin nukkumaan sillä huomenna on aamuvuoro. Bye~ :)